Rikinkeltaista Optimismia

Mika Anttonen on luovuudella sekä haastamalla rohkeasti alansa perinteiset toimintatavat luonut loistavan yrittäjäuran öljyteollisuudessa. On helppoa olla hänen kanssaan samaa mieltä monista asioista, kuten regulaation tarpeesta sekä tarpeesta parantaa naisten asemaa, osana taistelua ilmastonmuutosta vastaan.

Kriittisesti on kuitenkin tarkasteltava väitettä, jonka Anttonen jatkuvasti esittää liikenteen sähköistymistä vastaan, hän sanoo; ”Kuvitellaan, että sähköautoilla vähennetään öljynkulutusta. Se väite ei ole tosi”. Anttosen logiikka perustuu taloustieteen simulaatioissa hyödylliseen“ceterus baribus” oletukseen, että kaikki muu maailmassa, paitsi, tässä tapauksessa öljynjalostus, pysyy muuttumattomana. Hän argumentoi, että; ”Vaikka kuinka täällä ajat autoa uusiutuvalla sähköllä, se ei vähennä raakaöljyn kysyntää, koska sitä kasvattavat kemianteollisuus ja lentoliikenne”. Hänen väitteensä on, että vaikka länsimaissa olisi siirrytty sähköautoihin, niin viime kädessä kehitysmaat kuluttavat kaiken bensiinin ja dieselin, joka tulee jalostusprosessissa markkinoille, halutun kerosiinin sivutuotteena, ”Ellei länsimainen eliitti halua käyttää bensaa, niin kyllä vaikkapa vietnamilainen käyttää”, Anttonen tiivistää.

Ymmärrämme toki, että öljymarkkinaan vaikuttavat monimutkaiset tuotantotaloudelliset seikat muuttujat ja että Anttonen tuntee energiadatan. Varmaa kuitekin on, että huomisen energiamarkkina on kokonaisuutena hyvin erilainen kuin tämän päivän ja että yhteiskuntien kehitykseen vaikuttavat muutkin tekijät kun öljynjalostuksen tuotantoekonomiat. Oletus olosuhteiden muuttumattomuudesta “ceterus baribus” on tavallinen organisaatiossa, jotka hyötyvät status quo:n säilymisestä ja haluaisivat siksi sen jatkuvan. Historiasta voimme kuitenkin oppia että näin ei tule tapahtumaan, kaikki muut seikat eivät säily muuttumattomina. Mika Anttosen oma ura on erinomainen esimerkki siitä kuinka toimialat kehittyvät ja status quo särkyy niiden toimesta, joilla on rohkeutta ja osaamista haastaa vakiintuneet toimijat, teknologiat ja toimintamallit.

Olemme samaa mieltä Anttosen kanssa, että lentoliikenteen, raskaan liikenteen ja kemianteollisuuden kysyntä öljylle näyttää tulevaisuudessa vahvalta, ja öljyn kokonaistuotantomäärät tulevat jatkumaan suurina autoilun kehityssuunnasta huolimatta. Kevyen henkiköliikenteen sähköistyksen kautta saadaan kuitenkin käyttöön enemmän vaihtoehtoja, myös uusiutuvia, ja luodaan kannusteita paikalliseen energiantuotantoon, jossa aurinkoenergian rooli on merkittävä. On oleellista ymmärtää, että liikenteen sähköistyminen ja hajautettu energiantuotanto, joka on suurimmilta osin uusiutuvaa, sekä tavoitteena oleva merkittävä kuluttajakäyttäytymisen muutos, kulkevat käsi kädessä.

Kun Anttonen peräänkuuluttaa kuluttajakäytöksen muutosta ja toteaa: ”näin ei voida jatkaa”, niin juuri luomalla vaihtoehtoja, jossa kansalaisella on kannustimet tuottaa itse energiaa, varastoida, joustaa kulutuksessaan sekä valita esim. sähköauto polttomoottoriauton sijasta, on energiajärjestelmän kannalta hyvä asia. Energiatuotannon ja kulutuksen muutos on sen kokoluokan hanke, että kaikkia keinoja tullaan tarvitsemaan. Myös Anttosen biopolttoaineita tarvitaan, mutta niitä olisi hyvä säästää raskaan liikenteen käyttöön, ilman koko liikennettä koskevaa sekoitevelvoitetta. Maailman mittakaavassa biodiversiteetin suojelu ja ravinnontuotanto ovat toki energiantuotantoa tärkeämpiä käyttökohteita maaperälle.

Mika Anttonen sanoo, että ”Ihmisille ei saa sanoa, että on ratkaisuja tilanteessa, jossa niitä ei ole.” Ei varmasti pidä luvata mahdottomia mutta kehitystä ei kuitenkaan pidä rajoittaa pitämällä nykyhetken olosuhteita muutoksen esteenä. Vuonna 1961 presidentti Kennedy lupasi vielä ihmisen kuuhun vuosikymmenen loppuun mennessä, vaikka “ratkaisua ei ollut”, kahdeksan vuotta myöhemmin ihminen käveli kuussa. Energiasektorilla on käynnissä valtava mullistus, jossa tiedemiehet, yrittäjät, regulaattorit ja pääoma ovat kovaa vauhtia luomassa tulevaisuuden energiajärjestelmää, jonka keskiössä ei varmasti tule olemaan öljynjalostusteollisuus Anttosen esittämällä tavalla viimeiseen raakaöljytippaan saakka.

Anttonen tukee argumenttiaan öljynjalostuksen jatkuvasta avainroolista väitteellä, että ”Kun otetaan koko populaatio, ei voi luottaa muuhun, kun, että ihminen tekee kaiken mahdollisimman helpolla, eikä ota itselleen lisärasitteita”. On tavallaan helppoa uskoa Anttosen tapaan, että vähimmän vaivan tie on öljytuotteiden jatkuva käyttö ja että ihmiskunta ei muuta kulutustottumuksiaan ennen kun on pakko. Aurinkoenergian vallankumous on muuttamassa pelin sääntöjä ja kehittyvä maailma ei tule kulkemaan samaa kasvupolkua kun me länsimaailmassa olemme kulkeneet. On täysin perusteltua ajatella että Vienamissa syntyvä lapsi ei tule koskaan omistamaan polttomoottorilla varustettua autoa tai moottoripyörää eikä edes haluamaan sellaista. Vähimmän vaivan tie ei tulekaan olemaan tukeutuminen fossiiliiin polttoaineisiin.

Anttonen sanoo olevansa optimisti mutta hänen öljynjalostusvetoinen optimisminsa on Kjäll Westötä tuoretta teosta lainaten “rikinkeltaista”. Polttomoottoriautojen korvaaminen sähköautoilla vähentää riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista. Se on merkittävä askel kohti dataorientoitunutta energiajärjestelmää, jossa ohjaamisella ja älyllä on yhä tärkeämpi rooli verrattuna fossiilisten polttoaineiden edustamaan raakaan voimaan ja tässä maailmassa monilla suomalaisyrityksillä on erinomaiseti edellytykset pärjätä.