Älyä ilmastotyöhön ja voiko Suomi elää ilmastosta?

Lassi Noponen

Eduskuntavaalit lähestyvät ja ilmastokeskustelu käy kuumana. Juhana Vartiainen kiteytti hiljattain blogissaan yhden totuuden toteamalla, että “ilmastotyö on älyä, ei kärsimystä”.

Vartiainen totesi, että “jotkut luopuvat lihasta, autoista, muovista ja lennoista. Näin voi ajatella, että on tehnyt edes jotakin. Tällaiset kieltäymykset eivät kuitenkaan riitä ilmastonmuutoksen hallintaan. Ympäristötyön tehokkuutta ei mitata uhrautumishalulla vaan tuloksilla.”

Tämä on totta. Vaikka hiilijalanjäljen pienentäminen yksilötasolla on tietenkin hyvä ja kannatettava asia, tämä ei kuitenkaan ole riittävästi. Ilmastokatastrofin välttämiseksi tarvitsemme teknologiaa ja ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä.

Mistä sitten voimme saada Vartiaisen peräänkuuluttamia tuloksia? Suomen todellinen mahdollisuus tuloksiin tässä tilanteessa on edistyksellisen ilmastoteknologian vienti maailman markkinoille. Nämä teknologiat ja ratkaisut voivat olla Suomelle merkittävä talouskasvun ja hyvinvoinnin lähde. Samalla voimme osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan globaalissa mittakaavassa.

Haluan sanoa tämän tarkasti; Suomessa on runsaasti maailman parasta teknologiaa energian merkittävään säästöön teollisuudessa, kiinteistöissä ja liikenteessä. Meillä on merkittävästi luonnonvaroja säästävää uutta kiertotalousteknologiaa. Meillä on kehitetty uusia materiaaleja jotka korvaavat mm. muovin käyttöä. Meillä on myös huipputeknologiaa kestävään ruoan tuotantoon ja koko ruokaketun hallintaan. Lisäksi maassamme on uraauurtavaa vesiteknologiaa, joka osaltaan liittyy kiinteästi myös energiankäytön vähentämiseen. Näillä teknologioilla voi olla todella suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Suomessa keskustelu on taas painottunut biopolttoaineiden ympärille mutta autovalmistajat ovat valintansa tehneet ja tulevaisuus on sähköisessä liikenteessä. Metsät taas ovat aarreaitta, joka kannattaa säästää äärettömän moniin muihin mahdollisuuksiin, kun energiakäyttöön.

Kansalaisten ja nuorten liikehdintä kulutuksen pienentämiseksi on positiivinen ilmiö. Max Jakobson kirjoitti, että häneltä usein kysytään mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja hän vastasi suurin piirtein niin, että hän ei tiedä, mutta voi sanoa, että jotakin todella yllättävä tulee varmasti tapahtumaan. Historiasta voidaan nähdä, että jokainen meitä ennen tullut sukupolvi on myös kohdannut suuria yllätyksiä. Panikointi ei auta vaikka siihen olisi syytäkin, mutta länsimaisten nuorten ilmastoaktiivisuuden voimasta ja “kärsimysvalmiudesta” voi vielä kehittyä tällainen kaikki yllättävä sukupolven musta joutsen, mutta me emme voi olla varmoja siitä.

Välittömästi voimme kuitenkin käyttää Vartiaisen peräänkuuluttamaa “älyä”, näyttää johtajuutta huipputeknologiaan perustuvien ilmastoratkaisujen käyttöönotossa omassa maassa sekä viennissä maailman markkinoille. Suomen kannattaisi kannustaa tekijöitä ja tekemistä samaan tapaan, kun meillä on tehty esimerkiksi metsäsektorin suhteen jo yli sadan vuoden ajan. Meillä on sanottu että “Suomi elää metsästä” mutta tulevaisuudessa sanonta voisi aivan hyvin olla “Suomi elää ilmastosta”.